Rahtijätti, joka joutui keskelle kansainvälistä lääkekauppaskandaalia

Kun rahtijätti joutui syytettyjen penkille — FedEx ja kansainvälisen lääkekaupan varjot

Vuonna 2014 Yhdysvaltain oikeusministeriö teki jotakin, mitä harvoin on nähty amerikkalaisessa yrityshistoriassa. Syyte nostettiin yhtä maailman vaikutusvaltaisimmista logistiikkayhtiöistä vastaan – yhtiötä, jonka järjestelmät liikuttivat maailmantalouden elintärkeitä palasia öisin kuin näkymätön hermoverkko. Syytetty oli FedEx, ja oikeusministeriön mukaan se oli vuosien ajan toimittanut reseptilääkkeitä internetin laittomilta apteekeilta tavalla, joka rikkoi huumausaine- ja lääkelainsäädäntöä.

Se oli poikkeuksellinen hetki. FedEx, jonka tarina alkoi yhden miehen ideasta ja yölennoista pikkuisilla suihkukoneilla, seisoi nyt keskellä maailmanlaajuista skandaalia, jossa panoksena oli paitsi maine, myös koko yhtiön toimintalupa.

Fred Smithin logistiikkainnovaatio ja yrityksen sokeapiste

Kaikki alkoi kauan ennen skandaaleja, aikana jolloin FedExin perustaja Fred Smith yritti vakuuttaa maailmaa siitä, että yön yli kulkeva pakettijärjestelmä voisi mullistaa kaupankäynnin. Vietnamissa lentotiedustelijana palvellut Smith oli oppinut sodassa, kuinka tärkeää oli oikea-aikainen tavaran liike – ja kuinka vaarallista oli viivytellä.

Kun FedEx kasvoi 1980- ja 1990-luvuilla globaaliksi voimaksi, siitä tuli myös kuljetusinfrastruktuurin näkymätön peruskivi. Lähes jokainen suuri yritys, tutkimuslaboratorio, autotehdas ja sairaala luotti siihen. Tämä merkitsi yhtä asiaa: FedEx ei ollut viranomainen, eikä se voinut asettaa itseään tuomariksi sille, mitä asiakkaat lähettivät.

Juuri tähän kohtaan syntyi sokeapiste, joka vuosia myöhemmin avautuisi oikeudessa.

Internet-apteekkien aikakausi ja hämärät pakkaukset

1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa internetin räjähdysmäinen kasvu synnytti uuden harmaan talouden muodon: online-apteekit, jotka myivät reseptilääkkeitä ilman lääkärin määräystä. Nämä palvelut olivat usein aggressiivisia, anonyymejä ja liikkuivat eri maiden lainsäädäntöjen väliin kuin varjot, joita kukaan ei ehtinyt säätää kiinni.

FedEx ei ollut yksin. Myös UPS toimitti samoilta apteekeilta lähteneitä paketteja, mutta oikeusministeriö valitsi kohteekseen FedExin – osin siksi, että yhtiö ei suostunut tekemään sovintoa. Toisin kuin monet yritykset, FedEx kieltäytyi maksamasta sakkoja ja vaati avointa oikeudenkäyntiä.

Se oli poikkeuksellista rohkeutta tai uhkarohkeutta – riippuen siitä, keneltä kysyi.

Heinäkuu 2014: historiallinen syyte nostetaan

Kun syyte vihdoin esitettiin, sen sisältö oli kuin otettu HBO-sarjasta. Oikeusministeriön mukaan FedEx oli:

– toimittanut paketteja apteekeilta, joiden se “tiesi tai olisi pitänyt tietää” olevan laittomia
– kuljettanut lääkkeitä kuten unilääkkeitä, kipulääkkeitä ja psykoaktiivisia valmisteita ilman reseptiä
– jatkanut yhteistyötä apteekkien kanssa siitä huolimatta, että poliisi ja DEA olivat useasti varoittaneet niitä
– perustanut jopa erillisiä toimituslaitoksia, koska laittomien apteekkien asiakkaat eivät halunneet noutaa paketteja poliisien tai vartijoiden läsnä ollessa

Syytekirjelmä sävytti FedExin osaksi laajaa verkostoa, joka oli mahdollistanut miljoonien lääkkeiden liikkumisen säätelemättömänä.

Mutta sitten tapahtui jotakin, mitä oikeusministeriö ei odottanut.

FedEx kieltäytyy polvistumasta

Normaalisti yritykset pyrkivät sopimaan vastaavat tapaukset nopeasti – miljoonakorvaus, julkinen anteeksipyyntö, lupaus parantaa prosesseja. Mutta Fred Smithin yhtiö teki jotain muuta: se päätti taistella.

FedExin julkinen vastaus oli tyly ja täsmällinen:

“Me emme ole poliiseja. Oikeusministeriö haluaa, että tarkastamme ja avaamme asiakkaiden paketteja. Se on laitonta.”

FedEx väitti, että se teki täsmälleen sen, mitä laki vaati: jos viranomaisilla oli epäilyjä lähettäjästä, heidän tuli antaa FedExille laillinen ilmoitus, jonka perusteella yhtiö voi toimia. Ilman tällaista määräystä FedEx ei voinut – eikä saanut – syrjiä tiettyjä asiakkaita.

Se oli samalla puolustus ja hyökkäys. FedEx vihjasi, että koko syyte oli väärin kohdistettu: logistiikkayhtiö ei voi eikä saa olla sisällöntarkastaja.

Yllättävä käänne oikeudessa

Vuonna 2016 syyte kuitenkin romahti. Oikeusministeriö peruutti koko oikeustapauksen kesken käsittelyn, ilman sovintoa, ilman sakkoja. Tilanne oli nolo viranomaisille ja valtava voitto FedExille.

Syynä pidettiin sitä, että hallitus ei pystynyt todistamaan, että FedEx oli tiennyt asiakkaidensa toiminnan laittomuudesta. Viranomaisten lähettämät varoitukset olivat ristiriitaisia, joissakin tapauksissa jopa väärin kohdistettuja.

Kun keskeisiä todistajia kuulusteltiin, he myönsivät, että viranomaiset eivät olleet antaneet FedExille sellaista eksplisiittistä määräystä, joka olisi tehnyt yhteistyöstä lain vaatiman.

Tuomari määräsi, että syyte hylätään välittömästi. FedExin edustajat nousivat seisomaan, ja Smithin kerrotaan sanoneen sisäisessä viestissä:

“Tämä ei ollut vain yrityksemme, vaan koko logistiikka-alan puolustus.”

Miksi juuri FedEx joutui tikunnokkaan?

Taustalla oli kaksi voimaa, jotka osuivat samaan kohtaan.

Ensinnäkin Yhdysvallat oli keskellä opioidikriisiä, ja paine löytää syyllisiä oli valtava. Internet-apteekit, lääkefirmat, jakelijat ja logistiikkayhtiöt olivat kaikki poliittisen huomion kohteena.

Toiseksi FedEx oli helppo kohde: se oli valtava, näkyvä ja sillä oli vuosikymmenten maine “turvallisena ja luotettavana”. Tapauksen avulla voitiin näyttää, että viranomaiset olivat “kovia myös jättiläisille”.

Mutta oikeudessa kävi lopulta ilmi, että rajapinta logistiikan ja lainvalvonnan välillä oli paljon monimutkaisempi kuin julkinen keskustelu antoi ymmärtää.

Skandaalin jälkiaalto ja laajempi merkitys

Vaikka FedEx voitti oikeudessa, tapaus jätti jälkeensä varjon. Valtion virastot alkoivat tarkemmin valvoa kaikkien logistiikkayhtiöiden lääketoimituksia. Syntyi uusi compliance-teollisuus, jossa algoritmit, seurantajärjestelmät ja lailliset tarkistuslistat rakennettiin erityisesti tunnistamaan epäilyttäviä lähettäjiä.

FedEx itse joutui muuttamaan sisäisiä riskiprosessejaan.
Vaikka yhtiö ei myöntänyt tehneensä mitään väärää, se lisäsi tarkastusmenetelmiä, tiukensi lähettäjärekisteröitymisiä ja loi sisäisen yksikön yhteistyöhön DEA:n ja FDA:n kanssa.

Tapaus toi esiin kysymyksen, johon yhä tänäkin päivänä ei ole yksiselitteistä vastausta:

Missä kulkee raja logistiikkayhtiön vastuun ja sen asiakkaiden vastuun välillä?

Jos paketteja kulkee päivittäin miljoonia, voiko FedEx, UPS tai DHL tietää, mitä niissä oikeasti on?

Varjoja ja valoa – kun globaali hermoverkko kohtaa lainsäädännön rajat

FedEx rakennettiin ajatukselle, että tavarat voivat liikkua nopeammin, varmemmin ja huomaamattomammin kuin koskaan ennen. Tuo sama idea teki siitä myös alttiin oikeudelliselle tulkinnalle: jos liike on näkymätöntä, voiko se myös piilottaa rikoksia?

Skandaali ei lopulta romuttanut FedExiä, mutta se paljasti maailman, jossa logistiikka on yhä enemmän politiikkaa, lainsäädäntöä ja moraalista neuvottelua. Rahtijätti ei ollut rikollinen, mutta se oli osa ekosysteemiä, joka oli kasvanut paljon nopeammin kuin laki ehti seurata.

Tarinan opetus ei ehkä ole se, että FedEx teki väärin tai oikein. Pikemminkin se, että maailmanlaajuinen toimitusketju on monimutkaisempi kuin yksikään yksittäinen yritys tai viranomainen kykenee hallitsemaan.

Ja joskus, kun yhdellä puolella on opioidikriisi ja toisella puolella kansainvälinen rahtiverkko, totuus liikkuu yhtä nopeasti ja vaikeasti jäljitettävästi kuin paketti, jonka sisältöä kukaan ei avannut.

Lähde: DEA, Bloomberg, Fortune, Pharmacy Times, IMS Legal